005. Palvelijatar
Posted On: Jun 30, 2020 12:49:08 GMT 2
Post by Deleted on Jun 30, 2020 12:49:08 GMT 2
005. Palvelijatar
...luku jossa Hensey kumppaneineen lähetetään etsimään golettia Anistarista, ja jossa Rehabeam kehittyy
Tobias ei räjähtänyt, kun Hensey alistuneena kertoi siitä, mitä hotellilla tapahtui.
Serendipity oli löytänyt hänet siivouskomerosta muutaman tunnin kuluttua ja Monique oli tipotiessään. Rafael ajoi heidät takaisin Celesticiin ja sitten urheasti itsensä sairaalaan melkein neljänkymmenen asteen kuumeessa. Tulehdusarvot huusivat hoosiannaa.
Hensey oli stressaantunut katsellessaan oppi-isänsä kävelevän ympyrää vaitonaisena. Tobiaksen ohuet, turkoosinharmaat hiukset olivat sotkuiset. Hänellä oli päällään likainen teepaita ja yöhousut. Hensey ei ollut tottunut näkemään Tobiasta sellaisena, mutta jostain syystä se versio hänestä oli vielä pelottavampi kuin normaali, siististi pukeutunut versio.
"Monique kuuluu taatusti johonkin isompaan järjestöön. Luultavasti Muihin", Tobias mutisi lähinnä itselleen. Hensey oli kuullut Muista. He olivat aikaisemminkin sotkeneet Tobiaksen toimia. Ketä sitten ikinä olivatkaan.
"Mitä siinä salkussa oli?" Hensey kysyi.
"Osa. Se kuuluu isompaan laitteeseen, joten hätää ei varsinaisesti ole. Minun pitää vain tehdä uusi vastaava osa...", Tobias sanoi ja sulkeutui sitten päänsä sisäiseen maailmaan. Hensey katsoi asiakseen poistua asunnosta. Hänen vaistonsa kertoi, ettei kannattaisi sotkeutua enempää. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ovesta ulos, ennen kuin Tobias palasi takaisin nykyhetkeen.
"Hensey!" hän huudahti.
"No?" Hensey kysyi.
"Minulla on sinulle tehtävä", Tobias sanoi. Henseylle iski valtava tarve huokaista oikein syvään, mutta hän ei tehnyt niin.
"Lähdet ylihuomenna Anistariin Elviksen ja erään Felinan kanssa. Teidän tehtävänne on niin yksinkertainen, että ette saa sitä mitenkään sössittyä. Lisäksi Felina toimikoon aivoinanne. Teidän on tarkoitus tuoda minulle golett. Ne ovat jokseenkin paikkauskollisia, mutta kyllä te jotain keksitte", Tobias sanoi ennen kuin Hensey ehti mitenkään väittää vastaan.
"Onneksi se on vasta ylihuomenna", hän mumisi myöntymisen merkiksi.
Ei, Tobias ei räjähtänyt.
***
Samana iltapäivänä Hensey päätti pyytää Elviksen kaljalle Solar Sidesiin. Solar Sides oli Henseyn vakiobaari, se sijaitsi näppärästi hänen asuintaloaan vastapäätä. Baarissa oli hiljaista, tiskillä ei ollut ketään ja pöydissäkin lähinnä ne vakkarihörhöt. Valentin selitti joillekin juopoille pipo päässä ufoista. Solar Sidesissä oli juuri aloittanut uusi baarimikko. Felina Quartz.
"Felina!" Elvis karjahti tunnistaessaan naisen. Hensey katsoi häntä arvioivasti; mitättömänruskeat hiukset, iso nenä ja harmaat silmät. Kalpea iho, eli ei varmaan ollut asunut Celesticissä kovin pitkään.
"Oletko sä tulossa meidän kanssa, ööh, komennukselle huomenna?" Elvis kysyi hieman vaimeammin. Felina kaatoi Charlielle lasin jotain kallista viiniä ja virnisti.
"Joo. Kelaa, heti kun palaan tänne, saan molemmat vanhoista työpaikoistani takaisin", Felina sanoi.
"Mistä te tunnette?" Hensey kysyi, "ja kalja, kiitos".
Felina nauroi ja kaatoi hänelle kaljan.
"Me oltiin samassa lukiossa. Seurusteltiinkin mutta sitten Elvis tajusi... Tai se ei toiminutkaan. Sitten mä lähdin Johtoon vaihtoon".
"Ja mä lopetin lukion", Elvis totesi hieman katkeran kuuloisena. Sitten hänen ilmeensä vakavoitui hiukkasen.
"Golett. Mihin hittoon se ukko tarvitsee golettia?"
"Minä hädin tuskin tiedän miltä golett näyttää", Hensey kommentoi.
"Ne ovat karmivia", Felina sanoi ja kaatoi Elvikselle viskin. Ilman jäitä.
"Mitä sä muuten teit Johtossa? Ootko kouluttaja?" Hensey kysyi.
"Mä opiskelin. Historiaa. Sain mä kaksi salimerkkiäkin kyllä. Ja tiimin täyteen".
"Nappasitko mitään siistiä?" Elvis kysyi.
"Eli tulityypin pokémoneja, vaikka kai sinä sen tiedät", Charlie tyrskähti. Siinä missä goletit olivat paikkauskollisia, Elvis oli tyyppiuskollinen.
"Sain itse asiassa kämppikseltäni quilavan, jonka kanssa en oikein tule toimeen. Sinä rakastaisit sitä", Felina sanoi.
"Ok. Sovittu", Elvis sanoi. Felina katsoi häntä kulmat kohollaan, mutta nauroi sitten.
"Et ole muuttunut pätkääkään, Romilly", hän sanoi Elvikselle. Charlie melkein yökkäsi, ja jopa Hensey pystyi tuntemaan seksuaalisen jännitteen.
"Tästä tulee pitkä reissu, veliseni", Charlie sanoi ja kaatoi loputkin viinistä liskonkurkkuunsa.
***
Ylihuominen saapui aivan liian nopeasti. Kello oli puoli kuusi illalla kun Hensey heräsi. Sattuneista syistä hän oli taas lievässä krapulassa, kun hän pokémoneineen pakkautui Elviksen ja Charlien pinkkiin sporttiautoon. Rehabeam vaikutti aivan yhtä krapulaiselta kuin Henseykin, mutta se oli vain nukkunut huonosti. Beliar oli Beliar ja Serendipity oli alkanut raahaamaan natunmunaa mukanaan, mihin ikinä menikin. Takapenkille pokémonien sekaan joutunut Henseyn nukahti ensimmäisen kilometrin aikana.
Charlie roikkui auton katosta. Beliar asettui sen viereen ja antoi muiden yanmojen ajatusten tuudittaa sen niin lähelle unta, kuin se pääsi. Charlie katsoi sitä jokseenkin huvittuneena ja käänsi sitten katseensa Rehabeamiin.
>Vittu te olette outoja>, se kommentoi.
>Pata kattilaa soimaa>, Rehabeam vastasi. Normaalisti se olisi menettänyt hermonsa heti Charlien avatessa suunsa - se ei oikein pitänyt salanditista - mutta se oli liian väsynyt. Charlie naurahti melkein hämmentyneenä, se kun oli odottanut täydellistä räjähdystä.
>Miksi sä muuten lähdet näille reissuille? Sä inhoat autossa olemista>, se kysyi Rehabeamilta. Rehabeam luimisti korviaan.
>En siedä paikoillani olemista>.
Charlie kohotti kulmiaan.
>En tiennyt että osaat oikeasti keskustella ilman niitä ylimielisiä, tekopyhiä kommenttejasi>, se sanoi ja nuolaisi huuliaan, >mutta miksi et? Minä teen tätä vain, että voisin joskus jäädä paikoilleni>.
>Minulla on... tarkoitus>, Rehabeam mutisi. Jostain syystä siitä alkoi tuntua nololta. Se alkoi sekunnin murto-osassa häpeämään omaa velvollisuudentuntoaan, ritarillisuuttaan, sitä ainoaa ominaisuutta josta se oli aina ollut ylpeä. Charlie näytti siltä, että se aikoi sanoa jotain ilkeää.
>Jaahas>, Charlie sanoi lopulta ja hiljeni. Rehabeam ummisti silmänsä, kuuli Serendipityn ja Charlien tirskuvan keskenään jossain tajuntansa rajamailla ja nukahti.
***
Se heräsi vasta, kun oltiin perillä. Se oli ollut uupunut, ja nukkunut vihdoin edes pari tuntia syvää unta. Siitä tuntui uudesti syntyneeltä.
"Okei, Tobias ilmoitti meidät isoimpaan tutkimusryhmään. Se on melkein satapäinen, joten meidän täytyy vain pysytellä hännillä ja sitten lähteä kohti alempia kerroksia", Felina selitti vaimealla äänellä ja nosti laukustaan sitten kolme hiekanväristä kalastajahattua otsalampuilla. Kolmikko laittoi ne päähänsä.
"Näytätte idiooteilta", Charlie totesi. Serendipity ja Rehabeam nyökyttivät päitään. Felina vilkaisi rannekelloaan.
"Vartti aikaa kierroksen alkuun", hän totesi. Parkkipaikka parveili ihmisiä, suurimmaksi osaksi eläkeläisiä ja lapsiperheitä.
"Tiedätkö ihan TARKALLEEN mihin meidän täytyy sitten mennä?" Elvis varmisti.
"Luottakaa muhun. Ette voi oikein muutakaan", Felina sanoi. Hensey vilkaisi Felinaa, joka vaikutti rehellisen luottavaiselta omiin kykyihinsä. Hänestä ei tuntunut ihan niin hyvältä, kuin Rehabeamista, mutta krapula oli hieman hellittänyt nukkumalla. Hän ei olisi silti halunnut kolkkoihin luolastoihin pyörimään pokémonlauman ja entisten lukiorakastavaisten kanssa. Mac oli laittanut matkan aikana viestiä ja pyytänyt keikallekin.
"Ei pysty, olen jo keikalla", Hensey oli tekstannut takaisin. Hän hätkähti, kun Beliar asettui roikkumaan hänen selkärepustaan. Onneksi se ei painanut juuri mitään. Rehabeam katseli Beliaria mietteliäänä. Yanma ei ollut katoillut enää niin usein, mutta oli se silti säännöllistä. Rehabeam ei ollut saanut juuri mitään selville.
Sen lisäksi sitä oli alkanut vaivaamaan oudot, ahdistavat unet, joita se ei osannut pukea sanoiksi. Se ei yleensä edes muistanut kuin pelon, ja siksi se nukkui lähinnä koiranunta. Kun se käänsi katseensa luolan suuaukkoon, sen komea niskaharjas nousi pystyyn. Rehabeamille tuli outo tunne. Se oli jotain valtavaa. Ehkä se tänään saisi jotain selville.
"Varokaa, varokaa, äiti tulossa läpi", Serendipity touhotti omaksi huvituksekseen ja nauroi. Sen kaulassa roikkui vihreä, neulottu pussi, jossa natunmuna lepäsi.
"Kevät tosiaan saa kissat käyttäytymään oudosti", Charlie mutisi. Se oli päättänyt pitävänsä Serendipityn seurasta. Mutta se nyt ei ollut mitenkään yllättävää, jos huomioi yhteneväisyydet niiden kahden taustoissa.
Elvis pyöritteli kutistettua poképalloa taskussaan. Hän oli saanut kuin saanutkin Kronos-nimisen quilavan Felinalta, eikä malttanut odottaa pääsevänsä käyttämään sitä tositilanteessa. Hän toivoi salaa tilanteen eskaloitumista.
Felina päästi granbullinsa ulos poképallosta.
"Tässä on Montana. Sillä on loistava hajuaisti", hän esitteli. Montana katsoi Elvistä, Henseytä ja pokémonlaumaa hyvin pelottavan näköisenä, kunnes sitten heitti kielen ulos suustaan. Sen läähättäessä silmät menivät ristiin. Charlie ja Serendipity vilkaisivat toisiaan ivallisesti - ne inhosivat typeryksiä. Erityisesti pokémontyperyksiä.
***
Kierrosta vetävällä oppaalla oli nariseva ja puuduttava ääni, ja seurueemme jäikin jälkeen jo hieman suunniteltua aiemmin. He risteilivät ympäriinsä alaspäin viettäviä käytäviä Felinan ja Montanan opastuksella. Käytävistä tuli kokoajan pidempiä, pimeämpiä ja kauniimpia. Seinissä alkoi kimallella jalokiviä. Pokémoneja eikä sen puoleen ihmisiäkään näkynyt.
"Kohta pitäisi tulla goletteja vastaan", Felina mutisi lähinnä itselleen. Ilma luolastossa oli lämmintä ja kosteaa. Henseyn päätä särki. Elviksen päätä särki. He kääntyivät jälleen uudelle käytävälle. Sen päässä näkyi sininen vilahdus.
"Bingo", Felina sanoi ja kutsui Montanan takaisin palloonsa. Sitten hän kutsui ulos tyroguen. Tunnelma kiristyi. Charlie ja Serendipity jättäytyivät jonon hännille Henseyn kanssa.
"Golettit täällä ovat vahvoja, kannattaa päästää parhaat tappelijat palloista", Felina kuiskasi. Elvis ja Hensey vilkaisivat toisiaan; Elviksen tiimi koostui pelkistä tulityypeistä ja Henseyn pokémonit, no, taisteleminen ei varsinaisesti ollut niiden vahvuus. Rehabeam loikki Felinan tyroguen vierelle eturintamaan. Elvis heitti Kronoksen poképallon ilmaan ja quilava saapui ulos. Se ei peitellyt riemastumistaan, ja rääkäisi niin että luola kaikui. Meni vain muutama sekunti, ja ainakin tusinan verran goletteja marssi vastaan. Quilava hyökkäsi täynnä silmitöntä vihaa. Se puri, raapi ja riehui, muttei saanut paljoakaan vahinkoa aikaan. Tyroguella ja Rehabeamilla oli hieman paremmat tekniikat. Kymmenessä minuutissa golettit oli tuhottu. Ne eivät olleet kummoisia taistellessaan yksin, mutta Rehabeam ja tyrogue olivat silti melko uuvuksissa. Kronos oli saanut pahemmin turpaan - se oli pyörtynyt ja lepäsi nyt pallossaan. Elvis oli silti melko innoissaan uudesta tiimiläisestään.
Taistelun tuoksinnassa Beliar oli kadonnut. Kukaan ei tajunnut sitä. Elvis etsi hakattujen golettien joukosta yhden, joka oli vielä juuri ja juuri tajuissaan. Hän heitti sitä otsaan poképallolla ja golett jäi kiinni.
"No, se oli helppoa. Sitten kotiin", Hensey haukotteli. He palasivat suuntaan josta tulivatkin.
***
"Kuuletteko tekin tuon?" Elvis kysyi ahdistuneena. Hän, Felina ja Hensey olivat nyt siirtyneet jonon eteen, Montana oli taas ulos pallosta, johtamassa heitä ulos. Kaikki hiljentyivät kuuntelemaan. Elviksen lisäksi vain Serendipity, Rehabeam ja Charlie kuulivat sen. Pienen rytmikkään äänen yläpuolelta. Kunnes se sitten voimistui niin, että kaikki muutkin kuulivat sen.
"Golettit!" Felina kirkaisi. Käytävän katto romahti. Jokainen keskittyi lähinnä siihen, ettei murskaantuisi kivien alle.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua Rehabeam avasi silmänsä. Siitä tuntui kuin se olisi pyörinyt betonimyllyssä. Charlie makasi sen edessä, hiekan peitossa mutta elossa. Serendipity istui hieman kauempana. Se oli sukinut pahimmat liat pois turkistaan ja tarkisti nyt munan kuntoa. Kissan ilmeestä päätellen se oli säilynyt ehjänä. Charlie luikerteli kivenmurikan päälle.
"Idiootit!" se kutsui. Kaiku vastasi. Käytävää valaisivat vain hennosti hohtavat sienet ja jalokivet. Oli pimeää.
"Hensey!" Rehabeam haukahti. Ei mitään.
>Voi vittu>, Charlie murahti.
>No niin, ei kellään teistä sattuisi olemaan jotain hyödyllistä tietoa tästä paikasta?> se kysyi sitten ja alkoi kävellä ympyrää, kuten se hermostuneena usein teki.
>Minulla on>, kuului ujo ääni kivenmurikoiden takaa. Pokémonit kääntyivät katsomaan äänen suuntaan. Rehabeam lähti oitis hiipimään äänen suuntaan.
>Golett!>
>Phoebe>, golett vastasi Rehabeamille jotenkin anteeksipyytävään sävyyn.
>Phoebe, minun nimeni on Phoebe>, se selitti, kun Rehabeam ei vastannut.
>Anteeksi. Minä olen Rehabeam>.
>Teidän isäntänne vangitsi minut. Se valkoinen>, Phoebe sanoi Rehabeamille.
>Elvis on kyllä oikeastaan musta, mutta se on vaan alb->, Charlie aloitti, mutta Serendipity pukkasi sitä tassulla kylkeen. Ei ollut oikea hetki näsäviisaille kommenteille.
>Sinun täytyy tulla meidän mukaamme. Pääset sitten takaisin>, Serendipity sanoi. Se oli tarvittaessa hyvä manipuloimaan, ja lisäksi se tiesi, että Phoebea saati Tobias Hovikia ei pitäisi suututtaa.
>Niinkö?> Phoebe sanoi. Sen ääni oli kummasti monotoninen, mutta silti todella... naiivin kuuloinen. Lapsenomainen. Se hellyytti Serendipityä, lämmitti kissan jäistä sydäntä.
>Sinun täytyy auttaa meidät ulos, Phoebe>, Serendipity pyysi pehmeällä äänellä.
>Minä autan teidät ulos>, Phoebe sanoi. Ja vaikka sen ääni olikin persoonaton, siitä huokui vilpittömyys. Serendipity hymyili ja käveli lähemmäs Phoebea.
>Kiitos. Minä olen Serendipity>, se sanoi ja ojensi tassunsa golettia kohti. Phoebe katsoi tassua hetken ja kumarsi sitten syvään.
>Minä palvelen sinua, neiti Serendipity>, se sanoi. Rehabeam kurtisti kulmiaan.
>Se leimaantui. Se on varmaan joku golett-juttu>, Charlie kuiskasi Rehabeamille, >Missä Beliar muuten on?>.
Rehabeam säpsähti ja katsoi ympärilleen.
>Beliar>, se haukahti, vaikka tiesi, ettei missään olosuhteissa kuulisi vastausta.
>Pahus, se on kadonnut taas>, Rehabeam mutisi. Phoebe katsoi Rehabeamia pitkään, otti sitten seinästä jalokiven ja kumartui eeveen puoleen.
>Pyydän anteeksi käytöstäni, Serendipityn ystävä>, se sanoi ja asetti kiven Rehabeamin etujalkojen väliin. Valkoinen välähdys täytti käytävän.
Rehabeamista oli tullut vihreänkirjava jolteon. Vastentahtoisesti.
***
Beliar oli ehtinyt olla aavikolla vain hetken aikaa, kunnes se outo voima oli pukannut hänet takaisin todellisuuteen. Beliar oli yksin Henseyn asunnossa. Se oli kiinnittäytynyt seinään keittiössä, juuri tuuletusritilän viereen. Hovikien asunnosta kuului keskustelunpätkiä. Beliar kuunteli. Havainnoi. Vertasi muiden yanmojen muistoihin tahtomattaan.
"Luuletko oikeasti että ne idiootit onnistuvat?". Laulava ääni, pokémon. Ehkä unfezant.
"Felina ei ole älykääpiö". Tobias Hovik. "Eikä tässä kiire ole".
"Minä tahtoisin jo herättää sen". Unfezant. Mikä sen nimi olikaan. Lillie?
"Sinä olet kärsimätön, Lillian". Ai, jaa. Lillian. Beliar ei pitänyt Lillianista. Isot linnut hermostuttivat sitä.
"Rafael lähti. Tule". Lillian seurasi Tobiasta ja sen huoneen ovi sulkeutui. Beliar jäi kuuntelemaan talon hiljaista hurinaa. Sitten se vaihtoi paikkaa keittiön pöydälle. Ei hyvä. Se lensi Henseyn olohuoneeseen ja jäi roikkumaan kattotuulettimen siivestä.
Siihen paistoi aurinko. Hyvä.
***
"Missähän pokémoninne ovat?" Felina kysyi kaakaota hörppien. Ihmiset olivat jollain ilveellä osuneet sellaisen turistiryhmän reitille, jotka olivat opettelemassa pelastustoimia. Jokainen oli saanut harteilleen folioviltin ja juotavakseen jääkaakaota. He istuivat luolan suuaukon tuntumassa retkituoleilla.
"Minun pokémonit ja Charlie", Hensey korjasi.
"Eikö Charlie ole Elviksen pokémon?" Felina kysyi.
"Ei todellakaan. Se on urossalandit", Elvis sanoi loukkaantuneen oloisena ja sylkäisi maahan. Felina nauroi.
"Minä pidän termistä "itseni herra"", kuului Charlien ääni luolasta.
"Mitä helvettiä? Miksi teillä on kaakaota ja viltit ja kaikkea?" Serendipity kysyi epäuskoisena. Se kulki pää pystyssä heti Phoeben takana. Rehabeam ja Charlie tulivat vähän jäljessä.
"Siinä se golett on!" Elvis rääkäisi.
"Odota!" Serendipity rääkäisi takaisin.
"Anna golettin poképallo minulle", se sanoi ja ojensi tassuaan Elvistä kohti. Hieman hölmistynyt Elvis antoi pallon kissalle.
>Kuuntele, Phoebe. Nyt on äärimmäisen tärkeää, että menet tähän palloon mukisematta>, Serendipity kuiskasi. Phoebe nyökkäsi.
>Kyllä, neiti Serendipity>.
Pallo imi golettin sisäänsä punaisen valon saattelemana. Serendipity otti pallon maasta, kutisti sen ja ojensi Elvikselle.
"Jos Tobias Hovik kaipaa apua tuon käsittelyssä, tiedätte ketä suositella", se sanoi ja hymyili oikein leveästi.
"Rehabeam! Sinä... olet kehittynyt!" Hensey tajusi yhtäkkiä.
Rehabeam irvisti.
***
"No, se olisi voinut olla pahempikin katastrofi", Elvis sanoi auton käynnistäessään.
"Joo, meni paremmin kuin odotin. Meillä oli tuuria", Hensey totesi. Felina nauroi.
"Meneekö nämä reissut yleensä muka surkeasti? Mulla ja Elviksellä meni aikoinaan tosi hyvin", Felina nauroi. Hensey ja Elvis vilkaisivat toisiaan. Sitten Charlie aloitti puolen tunnin mittaisen monologinsa.
"TEILLÄ oli kyllä tuuria. Mutta odottakaapa kun kuulette mitä MEILLE kävi. Niin. MINULLE ja Henseyn uskollisille pokémoneille. Ja tietysti PHOEBELLE! Kuka on Phoebe, te kysytte? No, jos te joskus kuuntelisitte minua..."
Rehabeam oksensi pelkääjänpaikan puoleisen penkin alle, eikä kukaan huomannut, ennen kuin oli liian myöhäistä. Sillä oli kamala olo.
...luku jossa Hensey kumppaneineen lähetetään etsimään golettia Anistarista, ja jossa Rehabeam kehittyy
Tobias ei räjähtänyt, kun Hensey alistuneena kertoi siitä, mitä hotellilla tapahtui.
Serendipity oli löytänyt hänet siivouskomerosta muutaman tunnin kuluttua ja Monique oli tipotiessään. Rafael ajoi heidät takaisin Celesticiin ja sitten urheasti itsensä sairaalaan melkein neljänkymmenen asteen kuumeessa. Tulehdusarvot huusivat hoosiannaa.
Hensey oli stressaantunut katsellessaan oppi-isänsä kävelevän ympyrää vaitonaisena. Tobiaksen ohuet, turkoosinharmaat hiukset olivat sotkuiset. Hänellä oli päällään likainen teepaita ja yöhousut. Hensey ei ollut tottunut näkemään Tobiasta sellaisena, mutta jostain syystä se versio hänestä oli vielä pelottavampi kuin normaali, siististi pukeutunut versio.
"Monique kuuluu taatusti johonkin isompaan järjestöön. Luultavasti Muihin", Tobias mutisi lähinnä itselleen. Hensey oli kuullut Muista. He olivat aikaisemminkin sotkeneet Tobiaksen toimia. Ketä sitten ikinä olivatkaan.
"Mitä siinä salkussa oli?" Hensey kysyi.
"Osa. Se kuuluu isompaan laitteeseen, joten hätää ei varsinaisesti ole. Minun pitää vain tehdä uusi vastaava osa...", Tobias sanoi ja sulkeutui sitten päänsä sisäiseen maailmaan. Hensey katsoi asiakseen poistua asunnosta. Hänen vaistonsa kertoi, ettei kannattaisi sotkeutua enempää. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ovesta ulos, ennen kuin Tobias palasi takaisin nykyhetkeen.
"Hensey!" hän huudahti.
"No?" Hensey kysyi.
"Minulla on sinulle tehtävä", Tobias sanoi. Henseylle iski valtava tarve huokaista oikein syvään, mutta hän ei tehnyt niin.
"Lähdet ylihuomenna Anistariin Elviksen ja erään Felinan kanssa. Teidän tehtävänne on niin yksinkertainen, että ette saa sitä mitenkään sössittyä. Lisäksi Felina toimikoon aivoinanne. Teidän on tarkoitus tuoda minulle golett. Ne ovat jokseenkin paikkauskollisia, mutta kyllä te jotain keksitte", Tobias sanoi ennen kuin Hensey ehti mitenkään väittää vastaan.
"Onneksi se on vasta ylihuomenna", hän mumisi myöntymisen merkiksi.
Ei, Tobias ei räjähtänyt.
***
Samana iltapäivänä Hensey päätti pyytää Elviksen kaljalle Solar Sidesiin. Solar Sides oli Henseyn vakiobaari, se sijaitsi näppärästi hänen asuintaloaan vastapäätä. Baarissa oli hiljaista, tiskillä ei ollut ketään ja pöydissäkin lähinnä ne vakkarihörhöt. Valentin selitti joillekin juopoille pipo päässä ufoista. Solar Sidesissä oli juuri aloittanut uusi baarimikko. Felina Quartz.
"Felina!" Elvis karjahti tunnistaessaan naisen. Hensey katsoi häntä arvioivasti; mitättömänruskeat hiukset, iso nenä ja harmaat silmät. Kalpea iho, eli ei varmaan ollut asunut Celesticissä kovin pitkään.
"Oletko sä tulossa meidän kanssa, ööh, komennukselle huomenna?" Elvis kysyi hieman vaimeammin. Felina kaatoi Charlielle lasin jotain kallista viiniä ja virnisti.
"Joo. Kelaa, heti kun palaan tänne, saan molemmat vanhoista työpaikoistani takaisin", Felina sanoi.
"Mistä te tunnette?" Hensey kysyi, "ja kalja, kiitos".
Felina nauroi ja kaatoi hänelle kaljan.
"Me oltiin samassa lukiossa. Seurusteltiinkin mutta sitten Elvis tajusi... Tai se ei toiminutkaan. Sitten mä lähdin Johtoon vaihtoon".
"Ja mä lopetin lukion", Elvis totesi hieman katkeran kuuloisena. Sitten hänen ilmeensä vakavoitui hiukkasen.
"Golett. Mihin hittoon se ukko tarvitsee golettia?"
"Minä hädin tuskin tiedän miltä golett näyttää", Hensey kommentoi.
"Ne ovat karmivia", Felina sanoi ja kaatoi Elvikselle viskin. Ilman jäitä.
"Mitä sä muuten teit Johtossa? Ootko kouluttaja?" Hensey kysyi.
"Mä opiskelin. Historiaa. Sain mä kaksi salimerkkiäkin kyllä. Ja tiimin täyteen".
"Nappasitko mitään siistiä?" Elvis kysyi.
"Eli tulityypin pokémoneja, vaikka kai sinä sen tiedät", Charlie tyrskähti. Siinä missä goletit olivat paikkauskollisia, Elvis oli tyyppiuskollinen.
"Sain itse asiassa kämppikseltäni quilavan, jonka kanssa en oikein tule toimeen. Sinä rakastaisit sitä", Felina sanoi.
"Ok. Sovittu", Elvis sanoi. Felina katsoi häntä kulmat kohollaan, mutta nauroi sitten.
"Et ole muuttunut pätkääkään, Romilly", hän sanoi Elvikselle. Charlie melkein yökkäsi, ja jopa Hensey pystyi tuntemaan seksuaalisen jännitteen.
"Tästä tulee pitkä reissu, veliseni", Charlie sanoi ja kaatoi loputkin viinistä liskonkurkkuunsa.
***
Ylihuominen saapui aivan liian nopeasti. Kello oli puoli kuusi illalla kun Hensey heräsi. Sattuneista syistä hän oli taas lievässä krapulassa, kun hän pokémoneineen pakkautui Elviksen ja Charlien pinkkiin sporttiautoon. Rehabeam vaikutti aivan yhtä krapulaiselta kuin Henseykin, mutta se oli vain nukkunut huonosti. Beliar oli Beliar ja Serendipity oli alkanut raahaamaan natunmunaa mukanaan, mihin ikinä menikin. Takapenkille pokémonien sekaan joutunut Henseyn nukahti ensimmäisen kilometrin aikana.
Charlie roikkui auton katosta. Beliar asettui sen viereen ja antoi muiden yanmojen ajatusten tuudittaa sen niin lähelle unta, kuin se pääsi. Charlie katsoi sitä jokseenkin huvittuneena ja käänsi sitten katseensa Rehabeamiin.
>Vittu te olette outoja>, se kommentoi.
>Pata kattilaa soimaa>, Rehabeam vastasi. Normaalisti se olisi menettänyt hermonsa heti Charlien avatessa suunsa - se ei oikein pitänyt salanditista - mutta se oli liian väsynyt. Charlie naurahti melkein hämmentyneenä, se kun oli odottanut täydellistä räjähdystä.
>Miksi sä muuten lähdet näille reissuille? Sä inhoat autossa olemista>, se kysyi Rehabeamilta. Rehabeam luimisti korviaan.
>En siedä paikoillani olemista>.
Charlie kohotti kulmiaan.
>En tiennyt että osaat oikeasti keskustella ilman niitä ylimielisiä, tekopyhiä kommenttejasi>, se sanoi ja nuolaisi huuliaan, >mutta miksi et? Minä teen tätä vain, että voisin joskus jäädä paikoilleni>.
>Minulla on... tarkoitus>, Rehabeam mutisi. Jostain syystä siitä alkoi tuntua nololta. Se alkoi sekunnin murto-osassa häpeämään omaa velvollisuudentuntoaan, ritarillisuuttaan, sitä ainoaa ominaisuutta josta se oli aina ollut ylpeä. Charlie näytti siltä, että se aikoi sanoa jotain ilkeää.
>Jaahas>, Charlie sanoi lopulta ja hiljeni. Rehabeam ummisti silmänsä, kuuli Serendipityn ja Charlien tirskuvan keskenään jossain tajuntansa rajamailla ja nukahti.
***
Se heräsi vasta, kun oltiin perillä. Se oli ollut uupunut, ja nukkunut vihdoin edes pari tuntia syvää unta. Siitä tuntui uudesti syntyneeltä.
"Okei, Tobias ilmoitti meidät isoimpaan tutkimusryhmään. Se on melkein satapäinen, joten meidän täytyy vain pysytellä hännillä ja sitten lähteä kohti alempia kerroksia", Felina selitti vaimealla äänellä ja nosti laukustaan sitten kolme hiekanväristä kalastajahattua otsalampuilla. Kolmikko laittoi ne päähänsä.
"Näytätte idiooteilta", Charlie totesi. Serendipity ja Rehabeam nyökyttivät päitään. Felina vilkaisi rannekelloaan.
"Vartti aikaa kierroksen alkuun", hän totesi. Parkkipaikka parveili ihmisiä, suurimmaksi osaksi eläkeläisiä ja lapsiperheitä.
"Tiedätkö ihan TARKALLEEN mihin meidän täytyy sitten mennä?" Elvis varmisti.
"Luottakaa muhun. Ette voi oikein muutakaan", Felina sanoi. Hensey vilkaisi Felinaa, joka vaikutti rehellisen luottavaiselta omiin kykyihinsä. Hänestä ei tuntunut ihan niin hyvältä, kuin Rehabeamista, mutta krapula oli hieman hellittänyt nukkumalla. Hän ei olisi silti halunnut kolkkoihin luolastoihin pyörimään pokémonlauman ja entisten lukiorakastavaisten kanssa. Mac oli laittanut matkan aikana viestiä ja pyytänyt keikallekin.
"Ei pysty, olen jo keikalla", Hensey oli tekstannut takaisin. Hän hätkähti, kun Beliar asettui roikkumaan hänen selkärepustaan. Onneksi se ei painanut juuri mitään. Rehabeam katseli Beliaria mietteliäänä. Yanma ei ollut katoillut enää niin usein, mutta oli se silti säännöllistä. Rehabeam ei ollut saanut juuri mitään selville.
Sen lisäksi sitä oli alkanut vaivaamaan oudot, ahdistavat unet, joita se ei osannut pukea sanoiksi. Se ei yleensä edes muistanut kuin pelon, ja siksi se nukkui lähinnä koiranunta. Kun se käänsi katseensa luolan suuaukkoon, sen komea niskaharjas nousi pystyyn. Rehabeamille tuli outo tunne. Se oli jotain valtavaa. Ehkä se tänään saisi jotain selville.
"Varokaa, varokaa, äiti tulossa läpi", Serendipity touhotti omaksi huvituksekseen ja nauroi. Sen kaulassa roikkui vihreä, neulottu pussi, jossa natunmuna lepäsi.
"Kevät tosiaan saa kissat käyttäytymään oudosti", Charlie mutisi. Se oli päättänyt pitävänsä Serendipityn seurasta. Mutta se nyt ei ollut mitenkään yllättävää, jos huomioi yhteneväisyydet niiden kahden taustoissa.
Elvis pyöritteli kutistettua poképalloa taskussaan. Hän oli saanut kuin saanutkin Kronos-nimisen quilavan Felinalta, eikä malttanut odottaa pääsevänsä käyttämään sitä tositilanteessa. Hän toivoi salaa tilanteen eskaloitumista.
Felina päästi granbullinsa ulos poképallosta.
"Tässä on Montana. Sillä on loistava hajuaisti", hän esitteli. Montana katsoi Elvistä, Henseytä ja pokémonlaumaa hyvin pelottavan näköisenä, kunnes sitten heitti kielen ulos suustaan. Sen läähättäessä silmät menivät ristiin. Charlie ja Serendipity vilkaisivat toisiaan ivallisesti - ne inhosivat typeryksiä. Erityisesti pokémontyperyksiä.
***
Kierrosta vetävällä oppaalla oli nariseva ja puuduttava ääni, ja seurueemme jäikin jälkeen jo hieman suunniteltua aiemmin. He risteilivät ympäriinsä alaspäin viettäviä käytäviä Felinan ja Montanan opastuksella. Käytävistä tuli kokoajan pidempiä, pimeämpiä ja kauniimpia. Seinissä alkoi kimallella jalokiviä. Pokémoneja eikä sen puoleen ihmisiäkään näkynyt.
"Kohta pitäisi tulla goletteja vastaan", Felina mutisi lähinnä itselleen. Ilma luolastossa oli lämmintä ja kosteaa. Henseyn päätä särki. Elviksen päätä särki. He kääntyivät jälleen uudelle käytävälle. Sen päässä näkyi sininen vilahdus.
"Bingo", Felina sanoi ja kutsui Montanan takaisin palloonsa. Sitten hän kutsui ulos tyroguen. Tunnelma kiristyi. Charlie ja Serendipity jättäytyivät jonon hännille Henseyn kanssa.
"Golettit täällä ovat vahvoja, kannattaa päästää parhaat tappelijat palloista", Felina kuiskasi. Elvis ja Hensey vilkaisivat toisiaan; Elviksen tiimi koostui pelkistä tulityypeistä ja Henseyn pokémonit, no, taisteleminen ei varsinaisesti ollut niiden vahvuus. Rehabeam loikki Felinan tyroguen vierelle eturintamaan. Elvis heitti Kronoksen poképallon ilmaan ja quilava saapui ulos. Se ei peitellyt riemastumistaan, ja rääkäisi niin että luola kaikui. Meni vain muutama sekunti, ja ainakin tusinan verran goletteja marssi vastaan. Quilava hyökkäsi täynnä silmitöntä vihaa. Se puri, raapi ja riehui, muttei saanut paljoakaan vahinkoa aikaan. Tyroguella ja Rehabeamilla oli hieman paremmat tekniikat. Kymmenessä minuutissa golettit oli tuhottu. Ne eivät olleet kummoisia taistellessaan yksin, mutta Rehabeam ja tyrogue olivat silti melko uuvuksissa. Kronos oli saanut pahemmin turpaan - se oli pyörtynyt ja lepäsi nyt pallossaan. Elvis oli silti melko innoissaan uudesta tiimiläisestään.
Taistelun tuoksinnassa Beliar oli kadonnut. Kukaan ei tajunnut sitä. Elvis etsi hakattujen golettien joukosta yhden, joka oli vielä juuri ja juuri tajuissaan. Hän heitti sitä otsaan poképallolla ja golett jäi kiinni.
"No, se oli helppoa. Sitten kotiin", Hensey haukotteli. He palasivat suuntaan josta tulivatkin.
***
"Kuuletteko tekin tuon?" Elvis kysyi ahdistuneena. Hän, Felina ja Hensey olivat nyt siirtyneet jonon eteen, Montana oli taas ulos pallosta, johtamassa heitä ulos. Kaikki hiljentyivät kuuntelemaan. Elviksen lisäksi vain Serendipity, Rehabeam ja Charlie kuulivat sen. Pienen rytmikkään äänen yläpuolelta. Kunnes se sitten voimistui niin, että kaikki muutkin kuulivat sen.
"Golettit!" Felina kirkaisi. Käytävän katto romahti. Jokainen keskittyi lähinnä siihen, ettei murskaantuisi kivien alle.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua Rehabeam avasi silmänsä. Siitä tuntui kuin se olisi pyörinyt betonimyllyssä. Charlie makasi sen edessä, hiekan peitossa mutta elossa. Serendipity istui hieman kauempana. Se oli sukinut pahimmat liat pois turkistaan ja tarkisti nyt munan kuntoa. Kissan ilmeestä päätellen se oli säilynyt ehjänä. Charlie luikerteli kivenmurikan päälle.
"Idiootit!" se kutsui. Kaiku vastasi. Käytävää valaisivat vain hennosti hohtavat sienet ja jalokivet. Oli pimeää.
"Hensey!" Rehabeam haukahti. Ei mitään.
>Voi vittu>, Charlie murahti.
>No niin, ei kellään teistä sattuisi olemaan jotain hyödyllistä tietoa tästä paikasta?> se kysyi sitten ja alkoi kävellä ympyrää, kuten se hermostuneena usein teki.
>Minulla on>, kuului ujo ääni kivenmurikoiden takaa. Pokémonit kääntyivät katsomaan äänen suuntaan. Rehabeam lähti oitis hiipimään äänen suuntaan.
>Golett!>
>Phoebe>, golett vastasi Rehabeamille jotenkin anteeksipyytävään sävyyn.
>Phoebe, minun nimeni on Phoebe>, se selitti, kun Rehabeam ei vastannut.
>Anteeksi. Minä olen Rehabeam>.
>Teidän isäntänne vangitsi minut. Se valkoinen>, Phoebe sanoi Rehabeamille.
>Elvis on kyllä oikeastaan musta, mutta se on vaan alb->, Charlie aloitti, mutta Serendipity pukkasi sitä tassulla kylkeen. Ei ollut oikea hetki näsäviisaille kommenteille.
>Sinun täytyy tulla meidän mukaamme. Pääset sitten takaisin>, Serendipity sanoi. Se oli tarvittaessa hyvä manipuloimaan, ja lisäksi se tiesi, että Phoebea saati Tobias Hovikia ei pitäisi suututtaa.
>Niinkö?> Phoebe sanoi. Sen ääni oli kummasti monotoninen, mutta silti todella... naiivin kuuloinen. Lapsenomainen. Se hellyytti Serendipityä, lämmitti kissan jäistä sydäntä.
>Sinun täytyy auttaa meidät ulos, Phoebe>, Serendipity pyysi pehmeällä äänellä.
>Minä autan teidät ulos>, Phoebe sanoi. Ja vaikka sen ääni olikin persoonaton, siitä huokui vilpittömyys. Serendipity hymyili ja käveli lähemmäs Phoebea.
>Kiitos. Minä olen Serendipity>, se sanoi ja ojensi tassunsa golettia kohti. Phoebe katsoi tassua hetken ja kumarsi sitten syvään.
>Minä palvelen sinua, neiti Serendipity>, se sanoi. Rehabeam kurtisti kulmiaan.
>Se leimaantui. Se on varmaan joku golett-juttu>, Charlie kuiskasi Rehabeamille, >Missä Beliar muuten on?>.
Rehabeam säpsähti ja katsoi ympärilleen.
>Beliar>, se haukahti, vaikka tiesi, ettei missään olosuhteissa kuulisi vastausta.
>Pahus, se on kadonnut taas>, Rehabeam mutisi. Phoebe katsoi Rehabeamia pitkään, otti sitten seinästä jalokiven ja kumartui eeveen puoleen.
>Pyydän anteeksi käytöstäni, Serendipityn ystävä>, se sanoi ja asetti kiven Rehabeamin etujalkojen väliin. Valkoinen välähdys täytti käytävän.
Rehabeamista oli tullut vihreänkirjava jolteon. Vastentahtoisesti.
***
Beliar oli ehtinyt olla aavikolla vain hetken aikaa, kunnes se outo voima oli pukannut hänet takaisin todellisuuteen. Beliar oli yksin Henseyn asunnossa. Se oli kiinnittäytynyt seinään keittiössä, juuri tuuletusritilän viereen. Hovikien asunnosta kuului keskustelunpätkiä. Beliar kuunteli. Havainnoi. Vertasi muiden yanmojen muistoihin tahtomattaan.
"Luuletko oikeasti että ne idiootit onnistuvat?". Laulava ääni, pokémon. Ehkä unfezant.
"Felina ei ole älykääpiö". Tobias Hovik. "Eikä tässä kiire ole".
"Minä tahtoisin jo herättää sen". Unfezant. Mikä sen nimi olikaan. Lillie?
"Sinä olet kärsimätön, Lillian". Ai, jaa. Lillian. Beliar ei pitänyt Lillianista. Isot linnut hermostuttivat sitä.
"Rafael lähti. Tule". Lillian seurasi Tobiasta ja sen huoneen ovi sulkeutui. Beliar jäi kuuntelemaan talon hiljaista hurinaa. Sitten se vaihtoi paikkaa keittiön pöydälle. Ei hyvä. Se lensi Henseyn olohuoneeseen ja jäi roikkumaan kattotuulettimen siivestä.
Siihen paistoi aurinko. Hyvä.
***
"Missähän pokémoninne ovat?" Felina kysyi kaakaota hörppien. Ihmiset olivat jollain ilveellä osuneet sellaisen turistiryhmän reitille, jotka olivat opettelemassa pelastustoimia. Jokainen oli saanut harteilleen folioviltin ja juotavakseen jääkaakaota. He istuivat luolan suuaukon tuntumassa retkituoleilla.
"Minun pokémonit ja Charlie", Hensey korjasi.
"Eikö Charlie ole Elviksen pokémon?" Felina kysyi.
"Ei todellakaan. Se on urossalandit", Elvis sanoi loukkaantuneen oloisena ja sylkäisi maahan. Felina nauroi.
"Minä pidän termistä "itseni herra"", kuului Charlien ääni luolasta.
"Mitä helvettiä? Miksi teillä on kaakaota ja viltit ja kaikkea?" Serendipity kysyi epäuskoisena. Se kulki pää pystyssä heti Phoeben takana. Rehabeam ja Charlie tulivat vähän jäljessä.
"Siinä se golett on!" Elvis rääkäisi.
"Odota!" Serendipity rääkäisi takaisin.
"Anna golettin poképallo minulle", se sanoi ja ojensi tassuaan Elvistä kohti. Hieman hölmistynyt Elvis antoi pallon kissalle.
>Kuuntele, Phoebe. Nyt on äärimmäisen tärkeää, että menet tähän palloon mukisematta>, Serendipity kuiskasi. Phoebe nyökkäsi.
>Kyllä, neiti Serendipity>.
Pallo imi golettin sisäänsä punaisen valon saattelemana. Serendipity otti pallon maasta, kutisti sen ja ojensi Elvikselle.
"Jos Tobias Hovik kaipaa apua tuon käsittelyssä, tiedätte ketä suositella", se sanoi ja hymyili oikein leveästi.
"Rehabeam! Sinä... olet kehittynyt!" Hensey tajusi yhtäkkiä.
Rehabeam irvisti.
***
"No, se olisi voinut olla pahempikin katastrofi", Elvis sanoi auton käynnistäessään.
"Joo, meni paremmin kuin odotin. Meillä oli tuuria", Hensey totesi. Felina nauroi.
"Meneekö nämä reissut yleensä muka surkeasti? Mulla ja Elviksellä meni aikoinaan tosi hyvin", Felina nauroi. Hensey ja Elvis vilkaisivat toisiaan. Sitten Charlie aloitti puolen tunnin mittaisen monologinsa.
"TEILLÄ oli kyllä tuuria. Mutta odottakaapa kun kuulette mitä MEILLE kävi. Niin. MINULLE ja Henseyn uskollisille pokémoneille. Ja tietysti PHOEBELLE! Kuka on Phoebe, te kysytte? No, jos te joskus kuuntelisitte minua..."
Rehabeam oksensi pelkääjänpaikan puoleisen penkin alle, eikä kukaan huomannut, ennen kuin oli liian myöhäistä. Sillä oli kamala olo.
Henseyn elämässä sattuu ja tapahtuu. Mitäköhän on tää rikollisryhmä tai joku salaperäinen ryhmä. 
Pokemonien välinen keskustelu on mielenkiintosta luettavaa. Toivottavasti Rehebeamin olo paranisi pian. :<